Matka on ohi ja kotiin palattu. Kaiken kaikkiaan riitävän pitkä kun kotiin oli hauska palata.
Ensimmäiset kaksi viikkoa olin yksin. Kaikki muuten hyvin, mutta kauhee keuhkotauti vaivas. Ensin kotimaista yskänlääkettä, sitten antibioottikuuri ja sitten ulkomaista yskänlääkettä. Muuta ei tapahtunut kuin että tauti joka kerta muutti muotoaan. Säät olivat vaihtelevia, puolipilvistä ja sadetta vuoroin, mutta en ihmettele, että on peak season, ei ollut liian kuumaa. Rannalla palloilin vaikka välillä tuntui että keuhkot tulevat pellolle.
Sitten saapui odottettu seuralainen ja pari paivää saapumisensa jälkeen suuntasimme Singaporeen. Hotelli Singaporessa oli sellainen että ensin ajattelimme, että olemmekohan tulleet oikeaan paikkaan. Lobby oli ainakin 300m2 ja meno kuin intialaisella torilla. Ja meno jatkui kerroksissa, myös yöllä. Seinät oli kuin paperia. Ja sitä ihmettelen, miksi kävellä itkevän lapsen kanssa käytävällä,että kaikki herää.
Universal Studios olisi ollut vaikuttavanpi ilman vatsatautia, joka sitten kesti ainakin viikon ja hävisi antibioottikuurilla. Eli kymmenen vuoden antibioottikuurit tuli syötyä noin viikon sisään. Sinikka ehti vain sanoa, että on se hyvä, että on niin rautainen maha, ettei tottaiset iske, kun hän oli jo veskissä ja sitten tuli kummastakin päästä. Sinikan tauti ei lähtenyt edes antibioottikuurilla.
Huolimatta kaikesta nautimme auringosta ja lämmöstä. Mikään ei olisi estänyt meitä siitä.
Phuketin hotla oli hintaansa nähden hyvä, mitä nyt pieniä muurhaisia, lentäviä ötököitä, lähes vedetön suihku ja rikkinäisiä pyyhkeitä. Siivous toimi ja respassa kukaan ei osannut englantia??
Muuten tapasin ex-kollegan Kirsin meressä ja vielä myöhemmin Hard Rock cafeessa ruokailun merkeissä.
Laitan muutamia kuvia. Lienevät (melkein) kaikki Singaporesta.