Matka on ohi ja kotiin palattu. Kaiken kaikkiaan riitävän pitkä kun kotiin oli hauska palata.

Ensimmäiset kaksi viikkoa olin yksin. Kaikki muuten hyvin, mutta kauhee keuhkotauti vaivas. Ensin kotimaista yskänlääkettä, sitten antibioottikuuri ja sitten ulkomaista yskänlääkettä. Muuta ei tapahtunut kuin että tauti joka kerta muutti muotoaan. Säät olivat vaihtelevia, puolipilvistä ja sadetta vuoroin, mutta en ihmettele, että on peak season, ei ollut liian kuumaa. Rannalla palloilin vaikka välillä tuntui että keuhkot tulevat pellolle.

Sitten saapui odottettu seuralainen ja pari paivää saapumisensa jälkeen suuntasimme Singaporeen. Hotelli Singaporessa oli sellainen että ensin ajattelimme, että olemmekohan tulleet oikeaan paikkaan. Lobby oli ainakin 300m2 ja meno kuin intialaisella torilla. Ja meno jatkui kerroksissa, myös yöllä. Seinät oli kuin paperia. Ja sitä ihmettelen, miksi kävellä itkevän lapsen kanssa käytävällä,että kaikki herää.

Universal Studios olisi ollut vaikuttavanpi ilman vatsatautia, joka sitten kesti ainakin viikon ja hävisi antibioottikuurilla. Eli kymmenen vuoden antibioottikuurit tuli syötyä noin viikon sisään. Sinikka ehti vain sanoa, että on se hyvä, että on niin rautainen maha, ettei tottaiset iske, kun hän oli jo veskissä ja sitten tuli kummastakin päästä. Sinikan tauti ei lähtenyt edes antibioottikuurilla.

Huolimatta kaikesta nautimme auringosta ja lämmöstä. Mikään ei olisi estänyt meitä siitä.

Phuketin hotla oli hintaansa nähden hyvä, mitä nyt pieniä muurhaisia, lentäviä ötököitä, lähes vedetön suihku ja rikkinäisiä pyyhkeitä. Siivous toimi ja respassa kukaan ei osannut englantia??

Muuten tapasin ex-kollegan Kirsin meressä ja vielä myöhemmin Hard Rock cafeessa ruokailun merkeissä.

Laitan muutamia kuvia. Lienevät (melkein) kaikki Singaporesta.

Ei ole tullut paljoin kirjoiteltu kun päivät ovat vain menneet. Sadetta on piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Phuketissa sitä tuli joka viimeinen päivä ennen Singaporeen lähtöä ja nyt sitten täällä Singaporessa. Kuvia ei ole tullut otettua kun sateesa on tyhmä seistä kuvia ottamassa.

Oltiin tässä viime viikolla Sinikan kanssa rannalla kun yhtäkkiä alkoi sataa ja sitä vettä piisasi. Huvittavannäköistä kun ihmiset yrittivät kaiken keinoin päästä saateelta suojaan yksi peiteli itsensä aurinkotuolien pehmusteilla, yksi yritti seistä tuoleilla varjon alla, yksi kyyristeli tuoli takana. Me kastuttiin että oltiin vielä kotonakin märkiä vaikka sateen jälkeen useampi tunti sateen jälkeen paistateltiin auringossa. Sadetta kesti noin puolituntia ja sitten aurinko taas paistoi täydeltä terältä.

Ei paljon auttanut, kun siirryttiin Singaporeen sama sade jatkuu. Kävimme tänään parissa ostoskeskuksessa kun ei viitsinyt ulkona tallustella. Täällä on aikas kallista tai sanoisiko Suomen hintaista. Pilvenpiistäjiä riittää. Hotellihuoneemme on 17 krs eli vähän hävittiin Bedidormiin. Huone on pieni mutta siisti. Kun tulimme hotelliin luulimme tulleemme väärään paikkaan kun näytti niin hienolta. Hyvin nopeasti sopeuduimme joukkoon :) Seinät on kuitenkin kuin paperia eli käytävältä kuuluu kaikki äänet.

Huomenna jos ei sada ajattelimmee mennä Universal studiolle. Luulen että sieltä saa kuvia jos mistä. Muutama kuva:

Sydäpuu lentokentältä

Moskeija hotellin vierestä. Jostain kuuluisa, en muista mistä.

Hieno suihkulähdepatsas hotellinpihalta/vierestä.

Eilisen ja edellisen välinen yö oli vähän rauhaton. En uskaltanut nukkua kun en ollut varma herättääkö kello minut, että ehdin hammaslääkäriin klo 11.30. Luit oikein klo11.30. Kyllä on aikoihin eletty, kun pitää pelätä, että herää ja ehtii puoleksi päiväksi jonnekin. Hamaaslääkärissä todettiin, mitä tehdään ja annettiin uusi aika samaksi illaksi klo 18.30 eli puoliseitsemän lauantai-iltana. Haluan nähdä suomalaisen hammaslääkärin, joka tekee normaalisti edes lauantaina töitä.

Hammaslääkärin jälkeen ajattelin, että pitää tällä reissulla edes kerran käydä Phuket Townissa. Kyllä oli kaupungissa hiljaista. Ei ollut edes enää taksikyytejätarjoavia nuoria miehiä bussikuormautoa vastassa niin kuin ennen. Tosin se oli aina perin kiussallista kun niistä ei meinannut päästä irti. Kävin kuikuilemassa olisi silmälasioptikkoni vielä liikkeessään ja siellähän pariskunta vielä oli. Ja on ollut viimeiset parikymmentävuotta. Liike oli edelleen yhtä tyylikäs. En mennyt sisään koska heillä näytti olevan turisteja palveltavanaan. Näytti myös olevan uusia apulaisia apuna.

Uudelleen hammaslääkäriin, jossa sitten vietin 4 tuntia suu auki (siis ei mitään uutta). Seitsemän kuorta ja kaksi täytettä ja homma hallussa. Sitä ihmettelen, ettei noita karieskohtia ole Suomessa huomattu vaikka olen hammaslääkärissä käynyt. Itse olen luullut että ne on tummentumia kuorissa.Ja paskat reikiä ne oli hampaissa. No nyt ne on korjattu. Vielä yksi stekkauskäynti ja homma on putkessa. Laittaisin kuvan uusista hienoista hampaistani mutta nyt ei ole.

Tänään vettä on tullut enemmän kuin tarpeksi. Ei haittaa Sinikka tulee tänään. Soitti äsken Bangkokista ja varmisti että tulen vastaan Phuketin kentälle. Ja tulenhan minä.

Hiljaiselo jatkuu. Keuhkotauti alkaaa hellittää, mutta nyt räkää valuu nenästä. Ehkä tää tästä.

Olen nyt parina päivänä lojunut ranalla ja ilokseni todennut ettei kumpanakaan ole satanut.

Uusi vuosi meni samalla tavalla kuin Suomessa eli paukutellen. Mua ei häirinnyt ja paukuttelu päättyi mielestäni lyhyeen.

Jostain syystä olen säilyttänyt Suomen ajan aika hyvin. Valvon kahteen-kolmeen ja heräilen 10-11 aikoihin joten aikaero-pngelmia ei muka tule.

Intouduin katsomaan Netsflixiä oikein todenteolla. Katsoin vankiladokkareita 40 jaksoa pukeen, joten nyt tiedetään miten USAn vankiloissa eletään.

Joten Sinikkaa odotellessa...... 

Tässä on paripäivää ollut hiljaiseloa tän taudin kanssa. Eilen olin rannalla ja oli tosi ihana ilma. Tänään menin rannalle alkoi sataa. Täällä on vähän hiostavaa. Välillä sataa ja välillä aurinko paistaa. En viitsinyt olla rannalla pienessä sateessa vaikka ei se olisi haitannut, tosin välillä tuli vettä vähän enemmänkin.

Eilen ranalla näin japanilaisen tytön jolla oli huikset maahan asti. Hänen piti ottaa ne syliinsä, etteivät olisi menneet hiekkaan. Luulisi tuommoisten hiusten jo painavankinkin jonkin verran.

Ekan kerran on tullut eteen se ettei jaksa oikein kun on niin paksu. Tässä on todella tehtävä jotain, muuten ei tuu mitään. Sitä on vanhuuttaan kömpelö ja sitten vielä paksuuttaan lisäksi. Täällä on edelleen ongelmana saada protskuja kun ei syö lihaa. Käy joka päivä minestrone- eli vihanneskeitolla ja yritän ainakin kerran päivässä saada jotain tofua tai vastaavaa.

Kyllä nää päivät kuluu vaikka ei tekis mitään.